Kiireetöntä aikaa

Mistä sitä alkaisi tai mille? Tarve kirjoitella elää sisällä edelleen, mutta jotenkin sitä saa ajan kulumaan johonkin ihan muuhun aika sujuvasti. Ei, en tarkoita että pieni-suuri-mies olisi syypää. Päinvastoin, kaveri menee nukkumaan siinä yhdeksän pintaan ja vaikka ikää ei ole vielä kolmea kuukautta, uni saattaa maistua aamuun asti. Korkeintaan kerran herätään nauttimaan pullo tai reilu mahan täytettä ja sen jälkeen alkaa taas tyytyväinen hyrinä kuulua pinnasängyn pohjalta. Illat vaan tuntuvat menevän --- ohitse. Niin ihmeellistä kuin se onkin, niin työt, tv, netti tai kirja vie sen ajan, jolloin voisi tehdä jotain järkevää tai hyödyllistä. 

Pari viikkoa sitten meillä oli Antonin (aivan oikein, pikku apinalla on nyt nimi ja se on kokonaisuudessan varsin komea Anton Oliver Werner) kanssa miesten iltapäivä ja ilta. Vekkuli hoksasi nukku viiden tunnin unet iltapäivällä ja iskä sai sinä aikana laitella pihaa mielensä mukaan. Sen jälkeen olikin sitten taas leppoisaa seurustelua vuorossa. Keskustelu on minullekin mukavaa, kun toisella puolella ei ole joku joka väittää koko ajan vastaan. Uskomattoman hienoa on katsoa omaa jälkeläistään, pientä poikaa, joka yrittää jutella silmillään, ilmeillä ja eleillä, sekä jollain epämääräisellä muminalla joka siitä ihanasta suusta lähtee. 

Polvea on nyt sitten ruvettu kuntouttamaan ja tavoitteena on 13.3.2010. En ole varma lasketaanko silloin Vancouverin pujottelu vai suurpujottelu, mutta minä painelen viimeistään silloin mäkeä alas Suomen väreissä. Kohteena pitkästä aikaa Sölden - ainakin näillä näkymin. Tuntuu hyvältä ajatella, että kohta voi taas tehdä sellaisia asioita joita ilman on vaikea elää. Tosin ensimmäinen testi golf-rangella osoitti, että oikean(taka)jalan vaatimaton kääntö golfissa on yllättävän iso rasitus, jos eturistiside on korjattu kokonaan uuteen uskoon. Sen jälkeen oli vuorossa reilun tunnin maastopyöräily ja se osoitti sen, että lihaksenpaikat tulevat myös kipeiksi ei pelkästään lihakset. Tuskaiselta tuntuu ajatus, että ne valtavat reisi- ja pohjelihakset pitää kasvattaa kokonaan uudestaan, mutta ei kai sille mitään voi. Tuskin sitä kukaan puolestani tekee. 

Blogin tahti tulee nyt hiukan tiivistymään, sen lupaan. Kohta laitetaan hiukan kesäsuunnitelmia ja aikatauluja. Niiden seuraamuksia onkin sitten kiva ihmetellä leppoisana kesäiltana vaikka viinilasin ääressä.