Ilmeisesti kaveri on kuitenkin asemissa; laskeutuminen on suoritettu kuulemma jo sille tasolle, että klitoriksessa asti tuntuu. Sen täytyy olla mielenkiintoista. Seuraavasta kuulen varmasti vielä, mutta uskoisinpa tämä(kin) pikkuinen tulee ulos ja juuri silloin kun pitää. Seksin harrastaminen, chilin syöminen, lumen luominen tai kuntosalilla käynti eivät tunnu tätä maailmanjärjestystä muuttavan. Todennäköisyys toki kasvaa koko ajan, että jonkun tällaisen aktin jälkeen lähdetään laitokselle - jos niitä toteutetaan riittävän usein. Oltuani oikeassa tähän asti (melkein) kaikessa (ja melkein koko elämäni ajan) tähän raskauteen liittyvissä asioissa, väitän että ensi tiistaina kuullan jotain.
Omissa ajatuksissani olen tällä hetkellä askarrellut enemmän ikiaikaisen rituaalin parissa. Kavereiden kanssa rällääminen ja muutaman sikarin polttaminen tuntuu ihan mukavalta ajatukselta, mutta toisaalta mitä sillä on väliä minkä kunniaksi juodaan? Ei ennenkään millään ole ollut mitään väliä - ainakaan juoppojen keittiössä. (Toimi. selvitys: juoppojen keittiö eli cuisine de la sac a vin, on perustettu vuonna 2006 Ranskan Les Arcsissa. Se toimii muutaman laskettelusta innostuneen nuoren ja vähän nuoremman miehen ajattelun ja toiminnan alustana niillä upeilla reissuilla.)
Asiaan palatakseni, koska vauvastahan tässä on kyse... oletukseni on, että alkavan viikon (5) lopulla vietämme mukavan juhlan hyvien kavereiden kanssa. Olkoon se pieni salama, joka minuun iskee kun tämä ei toteudu. Viikon paras teema muuten liittyi Jorvin sairaalaan. Siellä on miellyttävän lämpimällä vedellä täytetty allas, jossa äiti voi viimeisinä hetkinä hakea rentoutusta. Mitähän hoitohenkilökunta tuumaa, kun tiistai aamuyöllä sinne saapuu pariskunta aamutakeissa - toinen kepeillä kävellen - ja kyselee, että mistä päin sinne kylpylään mentiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti