Kotiutuminen

Noniin, tulin sitten kotiin ja yllätin Krissen lentokentällä pienellä polvituella ja kepeillä. Se oli tosiaan yllätys. Lapsivedet pysy kuitenkin sisällä, mikä ehkä harmittaa Krisseä itseään eniten. 

Viimeisimpien tapahtumien jälkeen ja niiden valossa tämä odotuksen loppuaika, synnytys sekä syntymän jälkeinen aika muuttuvat aika mielenkiintoisiksi. Tällä hetkellä suurimmat haasteet kohdistuvat pelkästään siihen, että alakertaan keskellä yötä laskeutumisessa minusta ei ole paljon apua. Toisaalta Jorvissa päästäneen vierekkäisiin vuoteisiin, kun polvileikkaus lähestyy kuitenkin... 

Syntymän jälkeinen aika rupesi nyt jännittämään tai ainakin mietityttämään ihan eri tavalla, kun tietää ettei voi olla juuri avuksi - kotona on kuulemma jo nyt kaksi lasta, mitä sitten tapahtuukaan kolmannen saapuessa? Sitä voi vain arvailla. Seuraavat kolme viikkoa mennään kepeillä (laskettuun aikaan tasan kaksi viikkoa), leikkauksen jälkeen pari viikkoa. Siitä varmaan revitään huumoria vielä kunnolla tässä talossa. Tosin olen antanut itseni ymmärtää, että vuoden päästä pääsen jälleen uudelle reissulle. Sitä odotellessa siis... vai oliko tässä välissä vielä jotain muuta?