Polven rusentumisesta on nyt reilu puolitoista vuorokautta - ja ne jotka minut tuntevat yhtynevät ajatukseen että tämä on tylsää. Kuinka vaikea onkaan pysyä vain paikallaan, toinen jalka suorana, kykenemättä tekeemään oikein mitään. Eilen illalla hyvät skimba-kaverit raahasivat minut kylpylään ja saunomisen Itävaltalaiset sentään osaavat kunnolla. Nyt kuitenkin alkaa olla sellainen tilanne, että kirjat on luettu, s-posteihin vastattu ja tylsyys astuu mieleen yhä synkempänä. Kurjempaa paikkaa rikkoa jäseniä ei oikein voi keksiä: kaikki houkutukset äärellä ja mitään ei voi tehdä. Paitsi ehkä lopettaa valittamisen...
Joka tapauksessa, kotiin tekee mieli.
ps lopputulemana yksi rikkoontunut polven ristiside, yksi kierukka hajalla ja pieni murtuma sääriluun yläosassa :)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti