Laskettu aika oli muistaakseni alun perin helmikuun alkupäivinä. Ensimmäisen tai toisen ultran jälkeen sitä tarkennettiin tammikuun 26. Eihän tämä toki mitään eksaktia tiedettä voi olla, mutta olisi hyvä jos edes jotkut asiat pitäisivät kutinsa. Vaikea tässä on mitään suunnitella, kun ei voi luottaa mihinkään tietoon minkä saa. Viimeiset kaksi viikkoa koti on kiiltänyt joka päivä, kun töistä olen tullut. K on käynyt lenkillä, salilla, siivonnut, jumpannut, kolannut pihaa... todennäköisesti on tehnyt paljon muutakin mistä ei viitsi kertoa.
Tänään alkaa sitten minunkin sietokykyni olla äärirajoilla. Jälleen kerran miehisyyttä on testattu, Mannen tippoja tarjoiltu, pahaa henkeä saunottu raivolla ulos. Ei vaan tule. Olisiko kuitenkin niin, että kaikista taruista ja legendoista huolimatta, vauvat tulevat kun ovat valmiita. Ei hetkeäkään ennemmin tai myöhemmin. Ymmärrän, joku on jo kiukustunut, kun niitä keskosia tulee kuitenkin. Olkoon silläkin sitten joku tarkoituksensa, kuten kaikella muullakin tuntuu elämässä olevan.
Manaajaa tosin ei ole vielä kokeiltu. Pitääkin soittaa Rennylle, se on kuulemma Suomessa.
PS. halusiko joku tietää polven tilanteesta? Tällä hetkellä odotellaan tuota toveria tulevaksi, sitten laitetaan leikkauspäivä kiinni. Nyt mennään jo vahvasti osavarauksen paremmalla puolella, välillä jopa yhdellä kepillä. Vaikka vesikävelyt ja kuntopyöräilyt unohtui välistä pois, niin pari kävelylenkkiä (kepit mukana) on jo takana, tosin kipu on paras kaveri yleensä niiden jälkeen. Joku viisas on kyllä joskus todennut, että kipu on hyväksi - tietääpähän elävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti